Tyynivaltameri   Kaupunkiloma, Rantaloma

Tätä lomaa oli odotettua. Vuoden tavoitteena ollessa kiinan matkailu, on palmun aluslomat jääneet väliin.
Olin varaillut lentoja ja majoituksia etukäteen, ja tarkoituksena oli vahvistaa varaukset matkatoimistossa saavuttuamme Fidzille.
Katsoin kelloa Pudongin kentällä, ja totesin että ETA uima-allas 21 tuntia.

Lento sujui nopeasti. Nyt täytyy kyllä antaa kaikki pointsit Air New Zealandille. Yhtiöhän on rankattu maailman kolmanneksi parhaaksi lentoyhtiöksi, enkä yhtään ihmettele. Siinä missä listan ykkösen Singapore airlinesin koneet ovat kyllä hienoja ja palvelu pelaa, niin hinta on sen mukainen. Air New Zealandilta taas irtoaa lentoja kohtuuhintoihin, ja matkustajat saavat nauttia laajasta elokuva-, sarja-, musiikki- ja pelivalikoimasta. Samalla siemaillen hyvää skumppaa! Aaaahh...

Here we go again!

Olin lukenut matkaoppaita, joissa kerrottiin kohteessamme elämänmenon olevan erittäin verkkaista, ja käytettiin termiä "Fidzin aika", jolla tarkoitettiin ettei ajalla niin ole väliä, ja viitattiin hitaasen elämänrytmiin.

No niin, lento meni siis nopeasti ja vaihto Aucklandissa sujui vaivattomasti. Saavuimme Fidzin pääsaaren Viti Levun Nadiin noin 18 tunnin matkustamisen jälkeen. Kentällä meitä tervehtivät iloiset isot ihmiset kukat korvien takana. Kaikki puhuivat hyvää englantia. "Mihin haluatte mennä?" oli päivän kysymys. Aasiassa opittu epäluuloisuus ei hetkessä kaikonnut, vaan huidoin kyselijät pois tieltä ja suunnistin kohti matkatoimistoja. Mutta, mutta...yhtä lukuunottamatta kaikki olivat kiinni. Hmmm. Kuulema kansallinen vapaapäivä. Se siitä suunnitelmasta vahvistaa varaukset kentällä. Talsin auki olevaan toimistoon ja soitin hotelliin. Kyllä, meillä on varaus, ja auto on odottamassa kentällä. Kuskilla on hotellin kyltti.

Noh, mitään hotellin kylttiä pitelevää kuskia ei kuitenkaan ollut mailla eikä halmeilla, joten eikun tyrkkytaksikuskeja jututtamaan. Kuultuaan hotellin nimen, kuski huitoi parkkipaikan perälle. Teitä odottaa bussi. Lievästi ärtyneenä raahaten miljoonakiloa painavia rinkkoja laahustin koputtamaan bussin oveen (siinä ei lukenut hotellista mitään). Kyllä, kuski joka oli ollut nokosilla ilmoitti, hän oli tullut hakemaan meitä. Hillitsin kieleni ja kipusin bussiin. Kuski erittäin hitaasti alkoi kammeta rinkkoja autoon. Ja eikun kohti hotellia.

Sisään tsekkauksessa (ei tippiä laiskalle kuskille) ilmoitin että olimme lähdössä aikaisin seuraavana aamuna, ja että meille oli ilmoitettu että Yasawa flyer katamaraanin bussi noutaisi meidät 7.30 hotellilta. Onhan bussi tulossa huomenna? "Yhm" oli vastaus.

Mieliala nousi kun nokoset oli otettu, ja makoilin altaalla loman ensimmäinen pina colada kädessäni. Ja mitäs me löysimmekään pihan perältä - saunan! Eikun sauna päälle, kaljat valmiiksi ja löylyihin. Aina välillä suihkun kautta vilvoittelemaan altaalle. Ilta kului virittäytyessä lomatunnelmaan palmujen alla.

ETA 1400.

And feeling sleepy like a cat.

Seuraavana aamuna aikaisin ylös. 7.00 kysyimme onko bussi tulossa, kuulema tulee aina 7.30. 7.45 pyysimme hotellin matkatoimiston tätiä soittamaan kuljetuksen järjestäjille, joka sattuu olemaan sama pulju, joka järjestää lauttakuljetuksen saareen jonne nyt tähtäsimme. Kuljetuksen pitäisi kuulema tulla pian. Kymmenen minuuttia myöhemmin täti tuli ilmoittamaan, ettei bussi tule. Meidän olisi kuulema pitänyt vahvistaa kuljetus päivää ennen. Totesin että eilenhän oli pyhäpäivä, enkä siitä syystä päässyt matkatoimistoon vahvistamaan mitään. Täti kohautteli hartioitaan. Loin vielä murhaavan katseen tiskin taakse, ja totesin että kysyin eilen illalla onko bussi tulossa hotellin virkailijalta, joten hehän olisivat voineet sen vahvistaa. Virkailija koitti kovasti olla nostamatta katsettaan papereista pöydällä.

Viti Levu.

Eikun taksi alle ja tuhatta ja sataa satamaan. Jätin amazing race tyyliin rinkan taksille, ja juoksin lautan lipputiskille. Länsimaalainen täti ilmoitti lautan olevan juuri lähdössä, ja ihmetteli kuinka me olemme näin myöhässä. Yllättäen lippuamme ei löytynyt (pointseja taas matkatoimistolle jonka oli pitänyt hoitaa majoitukset ja kuljetukset, ja josta sille oli MAKSETTU). Ulkomaalaisen tädin täytyi komentaa paikallisia viemään meidät nopeasti lautalle, jota jo irroteltiin laiturista. Opastajamme kuitenkin tyytyi huitomaan lautan suuntaan, ja ilmoittamaan että meidän pitäisi juosta. Niin sitä sitten juostiin lauttaan, joka lähti minuutteja sen jälkeen kun olimme hypänneet kyytiin. Opastajamme mateli jossain perässämme, ja huitoi suuntaa mihin botskiin meidän pitäisi hypätä.

Yasawa flyer(s).

Lautalla asiat eivät selvinneet sitä paremmin. Meille ei löytynyt lippua, eikä varausta. Ilmoitin resortin jonne olimme menossa, samalla peläten ettei varauksemme sinnekään olisi kunnossa. Lautan henkilökunta ei silmin nähden ollut ilahtunut liputtomista matkustajista. Lautan (tai pikemminkin katamaraanin) nimi on siis Yasawa Flyer, ja se kiertää kerran päivässä Yasawa-saariston saaria poimien ja pudotellen ihmisiä resortteihin. Se lähtee ja palaa Nadin lähistöllä sijaitsevalle suljettulle turistialueeseelle Port Denaraulle. Alue on Sheraton-ketjun rakennuttuma ja omistama.

Lautalta koitettiin ottaa yhteyttä resorttiin, mutta puhelinyhteys ei toiminut ja saimme todeta että saisimme tietää vasta resortissa löytyykö meille majoitusta. Jollei, niin tilanne olisi sinällään ikävä, että saaresta ei ole pääsyä muualle, ja resortti oli saaren ainoa majoituskohde. Liekö edessä yö rannalla seuraavan päivän kuljetusta odotellessa...