Pekingissä matkailu jatkui muuten samaa tahtia, paitsi että laukut alkoivat olla jo täynnä, joten shoppailu jäi vähemmälle. Kävin katsastamassa muutamia nähtävyyksiä, jotka aikaisemmalla vierailulla jäivät kaihertamaan mieltä.
Temppelit oli vältetty edellisellä kierroksella, joten nyt suuntasin paljon mainostettuu Lama temppeliin, sekä White Cloud temppeliin. Ensimmäisenä mainittu buddhalainen, ja jälkimmäinen taolainen.
Lama temple.
Typical buddhist temple.
Hangzhoun Lingyin temppelin jälkeen Lama temppeli ei onnistunut säväyttämään, mutta hiljaisempi White Cloud oli miellettyvä kokemus. Ehkä yli annostus buddhalaisia temppeleitä?
White Cloud temple.
Taoists have gods for everything important.
My first experience of taoism was very positive.
Pekingin eläintarhasta ei turistiopuksilla juurikaan ole hyvää sanottavaa, mutta päätin uhmata eläinrakasta kohtaloani, ja käydä vilkaisemassa Pekingin pandaa. Oppaat olivat oikeassa. Niisk.
Prison.
And prisoners.
Beijing's panda.
Eläintarhan kyljessä (sisäpuolella?) komeilee Pekingin akvaario, jossa vierailin samalla iskulla. Ja tottakai merten nisäkkäät esitykseen oli jäätävä. Merten nisäkkäistä paikalla oli kuitenkin vain merileijonia ja delfiinejä.
Flying in water.
Poisonous stare.
Wow! New stunt!
Ja tietysti Kiinan muurilla oli käytävä! Lähtö taas eteläisen katedraalin edessä sijaitsevalta turistibussiasemalta. Edelliset sumuiset muurimuistot olivat Mutianiyasta, joten nyt vertailun vuoksi suuntasimme Simataihin. Kuulema kauempana, huonommassa kunnossa ja "haastavampi".
South Cathedral.
Kaksi kolmesta ainakin piti paikkansa. Matkan (110 km) oli tarkoitus kestää kolme tuntia suuntaansa. Täydellisessä maailmassa ehkä. Pienoinen onnettomuus muurille vievällä tiellä ja hidas turistibussi muuttui matelevaksi turistibussiksi. Ja kolme tuntia viideksi tunniksi. 110 km!
Mutta oli se sen arvoista. Usvasta ei ollut tietoakaan ja muuri komeili edessämme kymmenien (satojen?) kilometrien matkalla. Sitten tuli se haastava osuus. Suurin osa turisteista lähti patikoimaan kohti muuria, mutta tämä blondi uskoo että jos ihminen olisi luotu kävelemään, ei meille olisi suotu näin kehittyneitä aivoja. Joten tähyilemään muita vaihtoehtoja.
First vehicle of the day. Also first view of the day.
Tarjolla oli puoleen väliin rinnettä vievä kaapelivaunu, jonka jälkeen matkaa saattoi taittaa vielä jonkinlaisella "junalla". Mutta viimeiset sata metriä olikin sitten talsittava. Pahus.
Second vehicle of the day.
Matka taittui kivuttomasti vain hieman hengästyen, välittämättä kintereillä roikkuvista sitkeistä kaupustelijoista, tai 35 asteen lämpötilasta. Ja sekin oli sen arvoista! Maisemat olivat huikeat!
And walking, walking...
Tavallaan muuri on kait Simataissa "huonossa" kunnossa. Tarkoittaen ettei sitä ole restauroitu niin paljoa kuin muita nähtävyyspätkiä, eikä muurilla liikkuminen ole niin helppoa, eikä turvallista kuin Mutianiyan ehjissä portaissa pään tasolle ulottuvien muurien suojatessa putoamiselta. Mutta kokemuksena Simatai oli paljon antoisampi. Toki myös kuntoa vaativampi, ei sovi siis liikuntarajoitteisille.
The view!
Paluumatka sujuikin sitten siinä luvatussa kolmessa tunnissa. 110 km! Tervetuloa Kiinan hitaimmille turistimatkoille...
Luettu: 907
