Suosittuja kohteitaMaanosan nähtävyyksiä |
Tansanian suursafari (2003) Roadtrip
Marras
7
2003
Tansanian suursafari 7. - 16.11.2003 Tansania, Serengeti
Safari Afrikassa oli ollut unelmamme vuosia. Loskaisena marraskuun aamuna lähdimme aviomieheni kanssa kohti Tansanian maailman kuuluja kansallispuistoja. Edessä oli reilu 12 tunnin lento ja pimeän aikaan laskeuduimme kuuman kosteaan Afrikkaan. Kilimanjaron lentokentältä meidät kuljetettiin yöksi Arushaan. Seuraavana aamuna jakauduimme jännittyneissä tunnelmissa neljän hengen ryhmiin ja maastoautoihin.
Kuskimme oli nimeltään Paulo. Hänen mottonsa oli pole, pole eli hitaasti, hitaasti. Alussa kärsimättöminä matkalaisina se tuntui turhauttavalta, mutta kapeilla vuoristoisilla teillä motto alkoi tuntumaan erinomaiselle. Ensimmäisinä päivinä vierailimme Tarangiren ja Lake Manyaran kansallispuistoissa sekä Oldupairotkossa ja masai-heimon kylässä. Kylässä tutustuimme tämän erikoisen paimentolaisheimon tapoihin ja ohjelmaan kuului myös perinteinen tanssiesitys. Ensimmäinen yö Tarangiressa oli jännittävä, kun yövyimme teltoissa savannin äänien kaikuessa selvästi korviin. Tarangire Safari Logde oli korkeatasoinen majoituspaikka, upealla paikalla eläinten juomapaikan läheisyydessä. Tarangiressa sattui kohdalle yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista, kun noin 10 norsun lauma käveli suoraan kohti jeeppiämme. Laumassa oli pikkuisista poikasista valtaviin täysikasvuisiin norsuihin, joilla oli komeat syöksyhampaat. Muutaman metrin päässä oli pakko siirtää autoa, etteivät nämä eläimet kirjaimellisesti jättäneet meitä jalkoihinsa. Lake Manyarassa bongasimme uskomattoman määrän lintuja. Tutuiksi tulivat myös tse-tse-kärpäset... Matkan kohokohta koitti puolivälissä viikkoa, kun pääsimme kolmeksi päiväksi jokaisen luontofanin paratiisiin, Serengetiin. Vaikka muut kansallispuistot olivat kerrassaan upeita ja näimme läheltä mielenkiintoisia otuksia, henkilökohtaisesti suurin haaveeni oli kuitenkin päästä Serengetiin. Niinpä sinne kohdistuivat myös suurimmat odotukseni. Serengeti, jota kutsutaan myös loputtomiksi tasangoiksi, on lähes 15 000 km²:n kokoinen alue. Horisonttiin asti siintävät tasangot, joita siellä täällä täplittivät kopjet, tyhjensivät mielen täysin. Heti alkumatkasta eteemme osui pala aitoa Afrikkaa. Kahdella naarasleijonalla viiden pentunsa kanssa oli ruokahetki. Lounaaksi oli saalistettu seepra. Suloiset leijonanpennut murisivat lihapaloistaan, kun toisaalta kävi sääliksi pientä seepravarsaa – edessä näkyi luonnon kiertokulku kaikessa karuudessaan. Ohi ajaessa savannilla näkyi jatkuvasti loputtomia grantin- ja thompsoningasellilaumoja. Osuipa kohdalle komea gasellikotkakin, joka oli saalistanut dikdikantiloopin. Juuri hotellin pihaan tullessa, hyeenalauma pyyhkäisi pensaikossa. Ehkäpä ensi yönä kuuntelemme juuri näiden veikkojen naurua. Majoituimme Seronera Wild Life Lodgeen, joka oli rakennettu keskelle kopjea. Hotellialueella vilisti paljon suloisia pikku veitikoita, kuten seepramangusteja, kalliotamaaneja ja vihermarakatteja. Näköalatasanteelle menimme ihastelemaan auringonlaskua. Akaasian latvassa seisovan marabuhaikaran profiili vasten punertavaa, tummenevaa taivasta sai esiin Afrikan luonnon kauneimmat puolet. Alhaalla vaelteli gnu- ja norsulauma sekä yksinäinen impala. Serengeti ei pettänyt huimia odotuksia! Unet jäivät vähiin, kun oli niin mielenkiintoista kuunnella yön erilaisia ääniä – mieheni kuorsatessa vieressä. Aamulla olin kuitenkin pirteänä, kun auto starttasi puistoajelulle kuuden aikaan aamulla. Ensimmäisessä mutkassa pällisteli kafferipuhveli ja bongauspäiväkirja sai lisämerkinnän. Aamun ajelun parhaimpiin paloihin kuului kahden topiantiloopin sarvien kalistelu sekä muutamat komeat impalalaumat. Mieleenpainuvinta oli kuitenkin gnuiden ja seeprojen vaellus. Monisatapäinen lauma laukkasi ryminällä tien ylitse ja kasaantuivat tummaksi ja raidalliseksi rykelmäksi. Spektaakkelimaisen vaelluksen etujoukot ovat siis saapuneet Masai Marasta Serengetiin. Aamupäivän ajolla jäimme seuraamaan yhtä leijonapariskuntaa. Varsinkin uros oli mahtipontisen näköinen komean harjansa kanssa. Parin tunnin päästä alkoi tapahtua ja pääsimme seuraamaan leijonien parittelua parin metrin päästä, mahtavan karjunnan saattelemana. Muutaman pölyisen mutkan jälkeen näimme akaasian varjossa loikoilevan gepardiemon kahden poikasen kanssa. Pennut jäivät kurkistelemaan meitä, kun emo lähti väijymään lähellä olevia thompsoningaselleja. Meidän oli aika lähteä lounaalle, joten gepardin saalistussuunnitelmat jäivät tällä kertaa näkemättä. Iltaohjelmana hotellilla oli perinteisiä afrikkalaisia tansseja, akrobatialla höystettynä. Yöllä oli jälleen ihmettelemistä, kun apinat juoksivat kilpaa katolla ja valtava virtahepo rouskutti ruohoa muutaman metrin päässä ikkunastamme. Tällä kertaa sain miehenikin hereille katsomaan otusta. Aamiaisella riittikin puhetta öisestä kuokkavieraasta. Tämän jälkeen lähdimme huristelemaan kohti Serengetin pohjoisosia, Loboa, jonne matkaa kertyi noin 85 km. Puolimatkassa pysähdyimme hippo poolille tarkkailemaan virtahepoja, jotka levittivät hännällään lantaa taukoamatta ja hajukin oli toisinaan varsin voimakas… Rannalla makaili kolme valtavaa krokotiilia. Nämä osaavat olla liikkeissään yllättävän nopeita, joten rannalle oli turha mennä koikkelehtimaan. Maasto oli monin paikoin todella kuivaa. Jokien varsilla näkyi hieman vihreää kasvillisuutta ja niiden ympäristöstä bongasimme myös suurimman osan eläimistä. Lobossa majoituimme keskitasoiseen Lobo Lodgeen, jonka näköalatasanteelta aukesi upea näkymä savannille. Lobon alueella oli yllättävän paljon kaluttuja haaskoja, joita missään muualla ei ollut näin selvästi näkynyt. Ilta-ajelulla bongauspäiväkirja sai täydennystä hirviantiloopeista ja kalliohyppijästä. Ajelun jälkeen nousimme näköalakukkulalle ihailemaan auringonlaskua ja skoolaamaan matkanjärjestäjän tarjoamat drinkit! Pimeän laskeuduttua lähdimme nauttimaan herkullista grilliateriaa viinin kera. Matkaseurueen kesken virisikin hulppea keskustelu luonto-ohjelmista, tansanialaisten eläintietoudesta ja eettisistä kysymyksistä – huumorimielellä tietenkin… Aamuhetki auringonnousuineen oli kaunis, mutta todella kylmä. Villapaidankin kanssa tunsi jäätyvänsä pystyyn. Alhaalla savannilla oli lauma kafferipuhveleita, jotka alkoivat pikkuhiljaa heräillä auringon ensisäteiden myötä. Juomapaikalle kerääntyi näiden lisäksi myös gnuita ja seeproja. Aamuajolla eteemme osui 12 kirahvin lauma ja kuuden suloisen poikasen juoksupyrähdyksiä olisi ihastellut pidempääkin, mutta lopulta piti palailla hotellille aamupalalle. Seroneraan ajelimme samaa tietä, mitä tulimmekin. Matkan varrella saimme jälleen ihmetellä seeprojen ja gnuiden valtavaa vaellusta, kun jokaisen puun alla tungeksi lukuisia eläimiä etsimässä varjoa. Seeprojen kirmailun ja gnuiden mölinän välissä bongasimme 18 marabuhaikaran parven. Kuivuus pisti pölyn lentämään ja Lodgelle saapuessa tuntui, että silmät ja suu oli täynnä punaruskeaa hiekkaa! Paluumatkalla kansallispuiston portille, meidät valtasi haikea mieli. Olimme kuunnelleet seepran haukuntaa, hyeenan naurua, leijonan karjuntaa ja impalan röhkintää… Vielä oli kuitenkin edessä tutustuminen Ngorongoron kraateriin. Siellä bongasimme uhanalaisen suippohuulisarvikuonon ja samalla saimme täyteen Big Fiven eli olimme nähneet leopardin, norsun, leijonan, sarvikuonon ja kafferipuhvelin. Varsinkin kuskit tuntuivat olevan innoissaan tästä saavutuksesta. Kaiken kaikkiaan 10 päivän aikana ehdimme tunnistaa lähes 40 nisäkäslajia sekä kymmeniä eri lintuja. Matkan päätteeksi pääsimme rentoutumaan kerrassaan viehättävälle kahvitilalle Gibb’s Farmille. Puutarhan kukkaloistoon oli mukava päättää mieleenpainuva safarimme. Olympia Kaukomatkatoimisto hoiti järjestelyt erinomaisesti ja mukanamme oli asiantunteva opas. Näimme paljon eläimiä, ikimuistoisia Afrikan maisemia ja kun vältyimme vielä vatsapöpöiltä, niin matkamme oli enemmän kuin onnistunut! Luettu: 921 
Ei videoita
Keskustelua tästä pysäkistäViestejä yhteensä: 0
|
|
|
|
