Patikointia Espanjan luontoreiteillä   Extreme

Vietimme viime vuonna vaimon kanssa sapattivuotta patikoimalla Espanjan luontoreittejä. Kävimme kuntolomalla kolmeen otteeseen Sierra Nevadan kansallispuistossa Andalusiassa, Marina Altan ja Baixan alueella Valenciassa sekä Pyreneiden vuoristossa (Huesca, Aragonia).
Tukenamme oli erinomainen suomalaisten tekemä kävelyreittiopas http://www.topwalks.net/
Opas esittelee 200 reittiä eripuolilla Espanjaa - Asturiassa, Kantabriassa, Huescassa (Aragonia), Valenciassa ja Andalusiassa. Jokaisesta reititstä löytyy yksityiskohtainen selostus, kartta, GPS-välipisteet, korkeusprofiili, ajo-ohjeet reitin alkuun ja tiekartta.

Ensimmäisen reissun teimme touko-kesäkuussa Sierra Nevadan vuoristoon. Aloitimme alarinteiden helpoilla reiteillä, kun odottelimme lumien sulamista Mulhacenin ja muiden korkeimpien huippujen päältä. Reitit Sierra Nevadan alarinteillä olivat todella hienoja ja vaihtelevia. Purot solisivat, sadat ja tuhannet kasvit kukkivat, kevät kääntyi kesäksi. Ihastuimme erityisesti Trevelezin kylän ympäristöön.

Aluksi henki pihisi jo 2000-metrissä, mutta matkan lopulla olimme jo valmiit valloittamaan Iberian korkeimman huipun Mulhacenin. Tästä yli 30 kilometrin rupeamasta ja yli tuhannen metrin noususta tuli matkan eräänlainen kohokohta, vaikka reitin näkymät ovatkin hieman yksipuoliset: Sierra Nevadan korkeimmat harjanteet levittäytyivät itäänpäin ja muualla näkyi vain kiveä, kiveä, kiveä.

Mulhacen tarjosi myös hyvän opetuksen. Lippalakki ja aurinkolasit eivät tarjonneet riittävää suojaa auringolta. Auringonsäteet heijastuivat kivikosta alhaalta ylöspäin, eli ne osasivat pitkänkin lipan alle.

Mulhacen-reitti vaati kunnon palauttelua. Piipahdimme välillä Suomeen, mutta palasimme vielä kesäkuussa Valenciaan. Nyt otimme matkan leppoisammalla asenteella. Herkuttelimme Polopin pikkukylässä ja vuoristoteiden varressa olevissa ravintoloissa. Erikoisuutena tarjottiin riistaruokia - jänistä ja villisikaa. Mieleen jäi myös valencialainen erikoisuus Sopa de Pelota -keitto.

Keskityimme erityisesti merenrantareitteihin. Kapusimme Ifachin monoliitin päälle Calpessa, Montgo-vuoren laelle Deniassa ja taivalsimme Albirista Benidormiin Helada-vuoren harjannetta pitkin.

Matkan kohokohta oli silti Laguartin laakso. Siellä reitit halkovat laaksoa maurien aikoinaan rakentamaa portaikkoa pitkin. Portaiden ansiosta suhteellisen vaativatkin reitit ovat helppokulkuisia. Ja niiden portaiden määrää on pakko ihmetellä ja ihastella. Maurien portaita saa astella tunnista toiseen.

Olimme Valenciassa hieman liian myöhään. Alue on parhaimmillaan alkukeväästä, kun mantelipuut kukkivat, ja toukokuun lopulla, kun kirsikkapuut notkuvat kirsikoiden painosta. Lämpöä olikin riittämiin, mutta merenrantareitit ja vehreän Laguartin laakson reitit olivat yllättävän mukavia. Sisämaassa olisi ollut jo paahtava helle.

Vuoden kohokohdaksi muodostui odotetusti matka Pyreneiden vuoristoon. Tutustuimme Chistaun -,, Benasquen ja Ordesan laaksoihin, ja pohdimme, mikä niistä olisi suosikkimme. Emme päässeet sopuun. Ja vieläkin asiasta väitellään kotona.

Lähdimme kolmannen kerran matkaan elokuun lopulla. Syys-lokakuun vaihteessa pelkäsimme jo syksyn yllättävän, mutta pelko oli turhaa. Kokemuksemme mukaan nimenomaan lokakuu on hienointa aikaa Pyreneillä. Se oli upean ruskean ansiota.

Ruskan värit Aragoniassa olivat ainakin meille ennenkokemattomat ja unohtumattomat. Kaiken lisäksi niistä saattoi nauttia Chistaun - ja Pinetan laakson leppoisila reiteillä. Enää päivä ei riittänyt haastavimpiin reitteihin, mutta alarinteiden reitit tarjosivat jälleen kerran enemmän vaihtelua ja elämyksiä.

Matkamme Espanjan luontoon taisivat muuttaa lomarutiinimme pysyvästi, sillä seuraava matka Espanjan luontoon on jo suunnitteilla! Lähdemme kesän kynnyksellä tutustumaan Picos de Europan kansallispuistoon Asturiassa ja Kantabriassa - http://www.topwalks.net/fi/picos_de_europa.htm
Covadonga voisi olla hyvä tukikohta basilikoineen, pyhättöineen ja järvineen. Samalla tarjoutuisi tilaisuus tutustua Asturian siiderikultturiin ja Kantabrian Orujoon. Molemmat alueet ovat lisäksi kuuluisia hyvästä ruoastaan, jopa espanjalaisen mittapuun mukaan.

Viime vuonna meillä oli rutkasti aikaa, mutta hyvän oppaan ansiosta näille luontoreiteille voi lähteä vaikka viikoksi. Lyhyt loma ei hupene reittien etsiskelyyn eikä turhautumiseen huonosti merkityllä reitillä.

Näihin seutuihin ja reitteihin kannattaa tosiaan tutustua. Samat ajo-ohjeet vievät nimittäin myös Espanjan mielenkiintoisimpien ruokapaikkojen ääreen: vuoristokylissä ei tarjoilla mitätöntä turistiruokaa. Eikä hinnoissa ole turistilisää.

Toivottavasti jatkossa vastaamme asteleekin myös muita suomalaisia!

Luettu: 1250